Isännöinti koskettaa yli kahta miljoonaa suomalaista. Vaikka asunnot ovat suurin varallisuuserämme, on tämän kansallisomaisuuden hoito monin paikoin retuperällä. Tilanteen ennustetaan vain pahenevan asuinrakennuskannan vanhenemisen, lisääntyvän peruskorjaustarpeen ja osaajien eläköitymisen takia.
Isännöintialalla on huono maine, ja syitä etsittäessä ala voi katsoa peiliin. Taloyhtiöiden edustajilta kysyttäessä viesti on selvä: palvelun hitaus ja huono laatu ovat syitä, miksi isännöintiin ei olla tyytyväisiä. Alan perisynnistä eli hitaudesta halutaan eroon, sillä yhteydenottojen vasteaikojen määrittäminen on myös Isännöintiliiton jäsenilleen lausuma tavoite.
Isännöinnin toimintamallit kaipaavat kipeästi muutosta, mutta monia aloja huomattavasti parempi kannattavuus ja modernien toimijoiden vähyys eivät ole pakottaneet alaa uudistumaan. Jotta isännöinti voi kehittyä, tulisi alan yritysten pystyä erottautumaan muullakin kuin alas poljetulla kiinteällä kuukausiveloituksella.
Isännöintiyritykset eivät ole myöskään kyenneet jalostamaan ja hyödyntämään saatavilla olevaa dataa siinä määrin kuin olisi mahdollista. Haasteena on se, ettei taloyhtiöillä ole ollut keinoja tunnistaa, mitkä kulut ovat liian suuria suhteessa verrokkeihin.
Tähän on kuitenkin tulossa muutos. Talous- ja kulutusdataa keräämällä ja jalostamalla on mahdollista verrata taloyhtiön kulurakennetta suureen joukkoon vastaavia yhtiöitä ja tunnistaa ylisuuret kustannukset. Tämän jälkeen on helppo toteuttaa jopa kymmeniä tuhansia euroja vuosittain säästävät toimenpiteet.
Jussi Laukkanen. Talouselämä, tebatti 22.2.2020
